5 1 0 Historia.IFF 0 0* Amigan kaltaista konetta ei kehitetä yhdessä yössä. Ei edes kahdessa. Alku- peräisen Amigan kehittämiseen kului 40 miljoonaa dollaria ja satoja miestyövuo- sia, mutta lopputulos olikin sitten näkemisen arvoinen. Tämä on Amigan tarina. Amiga Computer Inc. sai alkunsa vuonna 1982 Amerikan Yhdysvalloissa RJ Mical -nimisen henkilön tavattua kolme floridalaista lääkäriä, joilla oli seitsemän miljoonaa dollaria sijoitettavanaan. Lääkärien ajatuksena oli ollut avata tava- rataloketju, mutta he halusivat kokeilla jotain hieman jännittävämpää. Tietoko- neet olivat tuolloin kovasti muodissa, joten he päättivät perustaa tietokoneyh- tiön. Uutta konetta kehittämään palkattiin Jay Miner Atarilta ja Dave Morse Tonka Toys -leluyhtiöltä. Ajatus oli alun perin tehdä niin hyvä pelikone kuin vain suinkin mahdollista. Pelikone, ei muuta. Jay Minerillä ja teknikoilla oli kuitenkin mui- ta suunnitelmia, mutta ne he toistaiseksi pitivät visusti ylemmältä johdolta sa- lassa. Yhtiön nimi oli alkujaan Hi Toro, mutta se ei miellyttänyt sijoittajia. Uusi ni- mi napattiin sanakirjasta: Amiga. Nimen haluttiin ilmaisevan ystävällisyyttä, ja sana amiga tuli ensimmäisenä vastaan. Amiga tarkoittaa espanjaksi naispuolista ystävää, ja olihan se lisäksi ennen Applea aakkosissa. Itse kone sai nimensä markkinoinnista vastanneen Dave Morsen vaimon mukaan: Lorraine. Lorrainesta alettiin siis kehittää pelikonetta. Ennen kuin konetta kuitenkaan voitiin julkaista, päätettiin hankkia hieman nimeä ja yhteyskanavia markkinoi- malla muilta lisenssoituja pelejä ja lisälaitteita. Yksi tärkeimmistä oli nk. joyboard: eräänlainen joystick, jonka päällä seisten ja lanteita heiluttaen oh- jattiin peliä. Lorrainen kehittäjät naputtelivat joyboardia varten pelin nimeltä Zen Meditation, jossa piti pyrkiä istumaan joyboardilla mahdollisimman paikal- laan, kuin itämainen guru. Se olikin ainoa tapa rentoutua ja säilyttää järkensä, kun Lorraine tuppasi jatkuvasti kaatuilemaan. Joyboard ei valloittanut maailmaa, mutta Lorrainen virheenkäsittelyrutiini sai nimensä: Guru Meditation. Lorrainessa ei alunperin ollut edes näppäimistöä, mutta suunnittelijoiden kau- konäköisyys palkittiin. Loppuvuodesta 1983 rahoittajat huomasivat, että peliko- nemarkkinoilta alkoi pudota pohja pois ja tarvittaisiin jotain muuta kuin pelkkä pelikone. Lorrainessa oli jo valmiiksi tekniikkaa muuhunkin kuin pelikäyttöön, joten näppäimistön, levyaseman ja muiden liitäntöjen lisääminen ei tuottanut on- gelmia. Jay Miner ja kumppanit saivat vihdoinkin toteuttaa suunnitelmansa: Lor- rainesta tulisi oikea tietokone. {3Lorraine messuilee {3------------------ Tammikuun neljäntenä 1984, CES-messuilla Las Vegasissa, oli tullut aika esitellä Lorraine maailmalle. Ennen sitä kone oli pidetty visusti salassa, ja teollisuus- vakoojat oli pidetty loitolla valmistamalla mm. peliohjaimia peitetoimena. Ikku- nasta sisään kurkistava kilpailija näki vain joystickeja ja jonkin hipin keikku- massa joyboardilla. Piilossa kuitenkin kehitettiin laitetta, jonka Business Week tulisi nimeämään henkilökohtaisten tietokoneiden Porscheksi. Ohjelmistot olivat valmiina kymmenen päivää ennen messuja ja pyörivät moitteetta simulaattoreilla. Valitettavasti kovopuoli ei aivan vastannut simulaatioita, ja koneen kimpussa saatiin työskennellä kuumeisesti aina messujen ovien avaamiseen saakka. Lorraine muistutti tuolloin ulkoisesti lähinnä Cray-supertietokonetta. Erikoispiirejä (Agnus, Daphne ja Portia - jälkimmäisistä tulisivat myöhemmin De- nise ja Paula) ei ollut vielä valettu piilastuiksi, vaan ne muodostivat piirile- vyn päälle kolme johtomeren peittämää massiivista pyöreää tornia. Jos sivulli- selle olisi kerrottu koneen joskus mahtuvan niinkin pieneen tilaan kuin Amiga 600, hän tuskin olisi uskonut sitä. Lorraine saatiin kuin saatiinkin toimimaan ajoissa, ja kuukausien puurtaminen palkittiin. Lorrainea esiteltiin yksityisesti lähinnä suurten yritysten johta- jille, ja sen mahdollisuudet herättivät suurta mielenkiintoa lähes kaikissa sitä ihastelemaan päässeissä. Ensimmäisen onnistuneen messupäivän jälkeen markkinointiryhmä vei koko kehitte- lyporukan juhlimaan. Aamuyön tunteina italialaista ruokaa suupielissään humalai- nen ryhmä hoiperteli takaisin messuhalliin parantelemaan demoja ja korjaamaan bugeja. Messuilla kaikki työskentelivät 20 tuntia päivässä. Mical ja Dale Luck joutuivat soittamaan musiikkia täysillä ja tanssimaan vain pysyäkseen hereillä ohjelmien käännösten aikana. He saivat lisänimen "The Dancing Fools". Tanssivat tollot saivat juovuspäissään valmiiksi myös yhden Amigan tunnetuimmista ohjel- mista, Boing!-demon. CES-messujen jälkeen Amiga Computer Inc. oli lähes rahaton ja isoissa veloissa. Lorraine oli maksanut paljon enemmän kuin alkuperäiset seitsemän miljoonaa, ja tarvittaisiin vielä paljon aikaa Lorrainen kehittämiseksi markkinointikuntoon. Valitettavasti aika oli kuitenkin rahaa, eivätkä rahoittajalääkärit halunneet uhrata enempää, vaan päättivät irrottautua projektista. Ulkopuolista rahoitusta tarvittiin ja pian. Rahaa saatiin haalittua kasaan tarpeeksi kesän CES-messuille matkustamista var- ten, ja Lorraine sai vihdoinkin ansaitsemansa huomion lisäksi myös rahoitusta. Näihin aikoihin Lorrainen nimi vaihtui Amigaksi, jona kone yrityksen nimestä johtuen jo paremmin tunnettiin. Rahaa oli kuitenkin juuri ja juuri tarpeeksi yh- tiön pitämiseksi poissa konkurssituomioistuimista, sillä kaikki raha meni suo- raan kehitystyöhön. Pian oltiin siinä pisteessä, että palkkoja oli leikattava. Markkinointipäällikkö Dave Morse joutui kiinnittämään talonsa pelastaakseen Ami- gan, mutta sekään ei ollut tarpeeksi. {3Commodore ostaa Amigan {3---------------------- Amiga Computer Inc. oli kovaa vauhtia menossa nurin, ellei lisää rahoitusta saa- taisi jostain ja äkkiä. Neuvotteluja käytiin mm. Sonyn, Applen ja Silicon Grap- hicsin kanssa. Tulokseen päästiin lopulta vasta Atarin kanssa. Atarin oli juuri ostanut Commodorelta suutuspäissään lähtenyt Jack Tramiel, joka kaavaili kostavansa menneet vihamielisyydet Commodorelle ostamalla Amigan ja päihittämällä Commmodoren tuotteellaan. Tramiel näki, ettei Amiga Computer Inc. ollut kovin hyvässä neuvotteluasemassa, ja asteittain hän tarjosi vähemmän ja vähemmän tietäen, että Amiga Computerin olisi pakko lopulta hyväksyä naurettavan alhainen hinta ja myydä Lorraine Atarille pikkurahalla. Commodoren onnistui kuitenkin sotkea Tramielin kuviot ostamalla Amigan Atarin nenän edestä. Commodore tarjosi kehittelyryhmälle 27 miljoonaa dollaria. Samana päivänä jokaiselle ohjelmistokehittelijälle kannettiin eteen upuusi SUN-työase- ma, ja kehitystyö pääsi taas vauhtiin. Commodore teki paljon hyvää Amigalle. Se laski koneen hintatasoa kadottamatta paljoakaan sen ominaisuuksista, ja sillä oli aiemmasta poikkeava näkemys Amigas- ta työkoneena. Olisi Commodore silti asiansa paremminkin voinut hoitaa. Mical ei saanut haluamaansa kahdeksaatoista kuukautta lisää kehitysaikaa Commodoren omien taloudellisten vaikeuksien vuoksi, ja ensimmäinen Amiga, Amiga 1000, julkaistiin jouluna 1985 hieman raakileena. Commodore tuntui myös tyystin unohtaneen markki- noinnin, ja johtoportaan kiintymys vanhoihin malleihin hidastaisi Amigan kehi- tystä tuntuvasti seuraavan kymmenen vuoden aikana. Se oli virhe, joka tulisi maksamaan Commodorelle kaiken.